"Kaikella, millä on etupuoli, on myös takapuoli."

(Onneksi tuo sanonta toimii myös toisinpäin! :)
 
Jottei Etelä-Afrikan totuus ja karuus jäisi kaiken tämän hehkutuksen varjoon, tässä muutama muistutus niistä.

Etelä-Afrikka on mahtava maa mutta joka puolella, kuten muuallakin maailmassa, pitää olla varovainen. Pimeällä ei liikuta ulkona, auton ikkunat max. 5 senttiä auki ja joillekin alueille ei mennä missään tapauksessa. Autoilija on aina ykkönen, jalankulkija jää suojatielläkin toiseksi. Älä liftaa ikinä...

Etelä-Afrikka on maailman ykkönen autoryöstöissä ja palkintosijalle pääsee myös murhat, joita tapahtuu päivittäin viitisenkymmentä. Pääosin kuitenkin Johannesburgissa ja isojen kaupunkien keskustoissa ja townshipeissä (hökkelikylissä) ympäri maan. 
Rahat annetaan jos aseella uhataan, kuten muuallakin, niimpä...

HIV on väestössä 5,7 miljoonalla ihmisellä, noin joka viidennellä.

Ja nyt silmät kiinni: 

"Maailman kaikista maista Etelä-Afrikassa tehdään eniten raiskauksia henkeä kohti. Yksi neljästä eteläafrikkalaisesta miehestä tunnustaa olevansa raiskaaja. Koululaisten keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessä neljännes pojista mainitsi joukkoraiskausten olevan mukavaa. CIET African kyselyssä vuonna 1999 kolmannes vastanneista naisista kertoi joutuneensa viimeisen vuoden aikana raiskatuksi. Etelä-Afrikassa on uskomus että raiskaus on miehinen teko."

-Wikipedia (jonne kuka vaan voi kirjoittaa mitä vaan.) 

Totta tai ei, törmäilen silloin tällöin tämänkaltaisiin kirjoituksiin ja niihin pelkoa lietsoviin netin keskustelupalstoihin. Ja sitten niihin hyssyttelyihin ja toppuutteluihin, että oma koti on se vaarallisin paikka maailmassa.
- Vaikka väkivaltarikoksia tehdäänkin joillakin alueilla paljon, ne kohdistuvat harvemmin turisteihin.

. . .

Ja nyt, kun lukija on nitronsa nauttinut voin kertoa, että edes tämä kaikki edelläkirjoitettu ei saa päätäni enää kääntymään, toinen jalka on jo lentokoneessa. 
...Ja pienessä kiukussa tiskipaikalla niitä kuivuneita lanttulaatikkopakkeja teräsharjalla raastaessani mietin, josko ottaisi vielä lisäviikon tälle reissulle.....

No, jokatapauksessa, ihmisillä näyttää kuitenkin olleen paljon hienoja kokemuksia ja tarinoita ko. maasta, matkailleet ilman mitään sen suurempia ongelmia näiden suhteen. Kaikenlaisia kommelluksia tulee varmasti, mutta maalaisjärjellä ja fiksulla pukeutumisella pärjää jo pitkälle.

Jännää nähdä millaisen tarinan itse tästä seikkailusta saan aikaiseksi. Olis jo tammikuu. 
:)

Joulukuu!

Nyt on kuunneltu aika paljon ihmettelyjä, hössötystä, päivittelyjä ja taivasteluja sukulaisilta ja ystäviltä tästä reissusta. Hauskaa. Älkää ihmiset panikoiko:). Itse tosin meinasin aloittaa sen panikoimisen vasta kuukauden päästä;).
Lentoliputkin on jo printterin läpi mankeloituneet käteen, nekin tosin joutuneet vähän kärsimään muutossa - ja ulkona sateessakin. Keh. No nyt ne, ja muut liput ja laput arkistossa tallessa, turvassa odottamassa lähtöpäivää.


Päiviä jäljellä 45. Tj 45! Piäntä matkakuumeilua päällänsä. Pikkusäätöjä on tässä viimeviikot tehty, kuten juostu ottamassa rokotuksia ja päivitetty muita lääkityksiä kuntoon;). Tekemättömiäkin juttuja on vielä paljon, joten onneksi tätä aikaa tässä on.


- Pinkka aanelosia pitäisi suomentaa tuossa ohimennen, siinä lisäinfot tulevista vapaaehtoishommista ja kaikenlaista muuta tärkeää matskua. Noo eipä ihan suoralta kädeltä tuo luonnistu, joten sanakirja käteen, muutta muuten tällä seiskan englannin taidolla meinasin reissussa pärjätä. Jossei ymmärrystä löydy, niin sitten sitä vaan kansainvälisesti viitotaan, huidotaan, tavataan ja piirretään.


- Reissuvarojen keruu ja nuukailu kaiken suhteen jatkuu. Kirpparillekkin pitäis kärrätä kamppeita lähiaikoina. Jospa sieltäkin muutama lantti irtoaisi, tää säästäminen kun ei nyt ihan ole sujunut toivotunlaisesti...
Näin talvella (eli valitettavasti paikallisena sesonkikautena) matkustettaessa kun kiskotaan varmasti joka paikassa ne turistihinnat, joten ee voe mittään. Paitsi säästää ja tingata!


- Veljeltä nyysittyä mp3-soitinta tartteis opetella käyttämään, tällainen vanhanaikainen c-kasettien ja cd-levyjen vinguttaja kun olen edelleen. Siispä projektina tässä syssymmällä deletoida sieltä kaikki maailman Slayerit pois, ja ympätä täyteen Eppuja ja muuta hyvää suomalaista mölinää ja hölinää.
Se oma rakas Walkmanni kaikkine levyineen kun vaan on turhan epäkätsä tuolla maailmalla kannettavaksi. Joten, welcome to the 20th -century…


- Vielä vois jonkun asiaankuuluvan leffan käydä lainailemassa. Pääsis vähän fiilikseen täällä joulukuun pimeydessä.
…Tai onhan ne Madagascarit ja Leijonakuninkaatkin ihan hyviä:).


Tällaista kaikkea pikkupuuhaa ja Afrikka-opuksien vinhaa selailua. 
Kivaa pikkujoulua tonttuset! :)

Marraskuu.....

Tällasta blogia ei pitänyt ikinä syntyä, mutta jospa nyt sitten kuitenkin... Kaikenlainen kirjoittaminen kun on aina ollut tärkeä tapa ja harrastus purkaa kaikki hyvät ja huonommat hetket. Nää tällaiset alkulöpinät aina vaikeimpia, mutta tarkotuksena kirjailla tänne aina kun kerkeää, inspistä ja mahdollisuuksia on. Jakaa kokemuksia päiväntasaajan toiselta puolen, Etelä-Afrikasta, jonne lento lähtee tammikuun 14. lauantaina!

Nyt näin marraskuussa alkais kaikkein suurimmat järjestelyt olemaan jo takana. Kaikenlaisia pikkujuttuja vielä. Miljoona asiaa on saanut tässä juosta ja soitella, mutta mitäpä ei unelmansa eteen tekisi? Sen ikioman, vähän pidemmän matkan jonnekin tuntemattomaan, tekemään nimenomaan vapaaehtoistyötä - ja kokeilemaan miten siellä pärjääkään tällainen keltanokka. :) Suuri on itseluottamus ainakin tällä hetkellä.

Tarkoitukseni tällä reissulla on testata itseäni, miten sitä pärjää itsensä kanssa uudessa kulttuurissa, ja maassa jossa on kuuma, (lue: TÄYS KESÄ), ötököitä, vaaroja, tauteja, rikollisuutta - eikä mikään varmasti mene aikataulujen mukaan. 
 - Turhautuuko tää kello kaulassa juoksija, hävitänkö rinkkani ja passini, ryöstetäänkö, polttaako aurinko yhdeksi isoksi vesikelloksi vai jääkö ne munuaiset sinne jäämaljaan myytäviksi.
- Vai osaako sitä vaan mennä maalaisjärjellä eteenpäin, muiden mukana ja omin nokkineen.
 
 . . .


Joku suuri tarve tehdä tämä reissu - ja selvitä siitä voittajana (ja yhtenä kappaleena) kotiin. Asenne pitäis olla ainakin kohdillaan, en meinannut jäädä mitään edellä mainittuja pelkäämään, sitten sattuu jos sattuu. Jos ei mitään tee, ei mitään tapahdukkaan. Vielä enemmän jää harmittamaan, jos sitä ei lähde. - Ainoa suurin vihollinen, mikä nyt eniten hirvityttää, voi olla tuo ystävämme aurinko… :)

 . . .


Matkareittikin on suurimmalta osin päätetty ja lukkoonkin lyöty, jättäen kuitenkin pelivaraa mukavasti. Tämä tekee ehkä(?) asiat helpommaksi näin yksin ja lapsen kengissä vielä reissaavalle. Ei siis minuuttiaikatauluja, ei todellakaan, joitakin päämääriä on ja siinä välissä mennään sitten fiiliksen mukaan:)

Lyhyesti kerrottuna on ideana lentää Johannesburgiin, tuohon kivaan rikollisuuden mekkaan, josta bussilla Nelspruit:in kaupunkiin. Täällä odottaa parin viikon vapaaehtoistyö-projekti luonnonsuojelun parissa - leopardien asuinalueella ja keskellä ja seassa ja välissä ja………………….!
Lähellä sijaitseva Krugerin kansallispuisto tulee toivottavasti myös koluttua tuona aikana, safareineen, elukoineen ja öisineen Afrikan tähtineen...
Eli tiedossa - ja suurissa odotuksissa ihan mahtava pariviikkoinen tämän villin luonnon keskellä, tavoite päästä sisään kulttuuriin sekä toivottavasti saada uusia ja samanhenkisiä ystäviä.

Sitten onkin viikon verran tarkoitus matkustaa bussilla Swazimaan läpi ja rannikkoa alas kohti Cinzan kaupunkia, jossa kahden viikon koulu -projekti odottaa muksuineen ja biitseineen. Monenmoista avustusta koululla, pelailua, leikkiä, surffausta ehkä, jos uskaltaa sinne haiden sekaan.. :)
Tai paikan päällähän sitä sitten näkee, mitä nää projektit konkreettisesti tulee olemaan. Että onko tälle reissaajalle nyt luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, en tiedä, mutta siitä nyt mennään ottamaan selvää. Kertoilen sitten, ei pidä olla liian luottavainen.
Nää pitäis nyt ainakin olla ihan toimivia ja hyväksi todettuja projekteja. Sellaisia pitkäaikaisia ja ympäri vuoden pyöriviä hommeleita!

Sitten alkaakin jo viimeiset seitsemän päivää, jolloin päämääränä Kapkaupunki. Bussilla rannikkoa alas Garden Route:a pitkin ja pitäis olla aika mahtavat maisemat ja luonto sillä matkalla. Matkan varrella odottaa Pöytävuoret, auringonlaskut, Hyväntoivonniemi, valtameret, viinitilat viineineen ja tietenkin, ne pingviinit… :) 
(Klikkaile karttaa suuremmaksi.)

(Ja ei, tarkoitus ei nyt ole leikkiä mitään maailmanpelastajaa, vaan tosiaan tehdä jotain IHAN muuta, kuin täällä kotona - tasasen tappavassa oravanpyörässä.)

Näillä fiiliksin pikku krapulassa, marraskuisessa, plus kolme asteisessa Suomen Turussa. Tää sepustus alkaa kieltämättä kuulostaa jo aika hyvältä…