yebo!

Taa tule nyt vahan myohassa, mut eeepa tuo mittaan :)

 

Helsingin lentokentalla sita toivo saavansa jonkun tyrmayspillerin, etta herais vasta perilla:) No nain ei kuitenkaan kaynyt joten loysin lopulta itseni Johannesburgin kentalta. En yhtaan tykkaa olla pitkia aikoja lentokoneessa. Yrita siina pikkupenkinssa asetella itsesi rusetille ja nukkua. Huhhui ja yak. Yritan tanne nyt referoida kahden viikon tapahtumat, mika on VAIKEAA, koska mulla on paivakirjaa palttiarallaa 45 sivullista aavitosia.... :) ja nettiaikaa vahan.
 

Olin siis kaksi viikkoa vapaaehtoistyossa yksityisella suojelualueella. Keskella ei mitaan. Homman nimi piti olla leopardiprojekti, mutta tattaraaaa: alueella ei oltu nahtu leoja 5 kuukauteen, ne kaverit hyppii aitojen yli. Heheee!!!! Aika hyva keino siis hommata vapaaehtoisia sinne tolla nimikkeella. Joten 2 viikkoa kului ojaa kaivaen, riista-aitaa rakentaen, fiksattiin teita, raivattiin jumalattomilla rambo-veitsilla Lantana-puskia, oltiin apuna etsimassa salametsastajien ansoja (lisaa tuonnempana..) jajaja mitas muuta.

Pelkkaa tyontekoa taa 2 viikkoa ei suinkaan ollut, ehka pari tuntia paivassa. Loppupaiva ajeltiin ympari aluetta, bongailtiin elaimia, nautitttiin luonnosta, rauhasta. Ihan mahtavaa. Oli meilla uimalllaskin. Ja hyvaa seuraa! :)

Meita oli tuolla 5 vapaaehtoista, Norjalainen Beth ja Tanskalaiset kaverukset Malene, Pernille ja Anders. Erittain mukavia ihmisia. Sitten meilla oli 2 opasta, metsanvartijoita, ketka kertoi paivan toimet ja kuskasivat paikalle.
-Reipas ja raitis Lumari, aitihahmo, ehka paras kuski ikina nailla veden syomilla konkkelikkoteilla, erittain eteva kokkimme, aina ajoissa ja pitaa pyorat pyorimassa. Minua pari vuotta nuorempi, yksi jatkista. Kuin syntynyt ammattiinsa metsanvartijaksi.
-Toinen oli enemman tai vahemman ruohopainen ystavamme Lui, metsastysfanaatikko, anti-poaching-mies joka rakastaa kertoa reippaasti varitettyja metsastystarinoitaan Mosambikista. Rakastaa kivaariaan kuin omaa lastaan. Ehka myos nukkuu sen kanssa.
 

Hirveasti elaimia. Norsut, leijonat, impalat, krokot, kuningaskalastajalinnut, gnut, kaarmeita, sammakoita, liskoja, skorppareita, antilooppeja, rukoilijasirkkoja, sarvikuono, hippoja, pillerin pyorittajia, apinota, kissakaloja, puhveleita, seeproja, lepakoita ja taplahuuhkaja...... (kiitos tuijja suomennoksesta, hee..)

Erittain hienoa etta monella on juuri nyt poikaset. Erityismainninnan saavat suuret marabu-linnut, kuolleen puun latvassa puolitoistametriset haaskalinnut on aika leffamainen naky. Pahkasioista tuli mun uusin suosikki -ihan vaan koska tipsuttavat "korkokengillaan" hanta pystyssa.. ja voi etta, hauskoja. Ja tottakai lempparini kirahvi, sillakin oli parin paivan ikainen vauva... -parimetrinen vonkale:)

 

Salametsastys. Ja voi kylla, taa kuullostaa ihan lapsuuden leikeilta lahimetsassa, mutta salametsastys on taalla jokapaivainen ongelma. Nahtii aitoja josta salametsastajat on hyppineet yli. Kuljettiin hiljaa tiiviissa jonossa, sormien napsautuksella kertoi jos naki jotain. Ja loydettiinkin lopulta 6 ansaviritelmaa, suurin osa niista oli kuulemma ihan tuoreita. Ne oli sellaisia elainten kulkureiteille ja lantion korkeudelle viritettyja, hyvin yksinkertaisia rautalankalenkkeja, etta kun elain siihen hyppaa, lenkki kiristyy -ja se on sitten siina.

Salametsastajan saa myos ampua jos se uhkaa sua aseella. No totta he.....................!!

 

Tosiaan kun niita leopardeja ei nakynyt, niille piti kehittaa syotti, jotta saataisiin edes jotain merkkia niista. Herkimmat voi nyt lopettaa lukemisen ja hypata seuraavaan kappaleeseen :D Tosiaan ajettiin kolme (!) paivaa pitkin aluetta ja metsastettiin jo valmiiksi jalkansa telonutta impalaa. Jossette jaksa guuglata, niin sellainen peuran nakoinen kaveri. Kun se sitten kolmantena paivana saatiin ammuttua, raahattiin ruho autoon ja vietiin syottipaikalle. Eli puuhun. Omin pikkukatosin viidestaan raahattiin ruho oksallle, palttiarallaa sinne parin metrin korkeuteen retkottamaan. On mulla kuviakin, mutta voi olla liian harskia:) Viillettiin kurkku auki niin etta varmasti houkuttaa edes leijonat paikalle. Mutta kuinkas sitten kavikaan, ei kahteen paivaan kukaan ollut kaynyt sita haukkaamassa. Ja sitten raato alkaa jo tuoksahtaa 30 asteen lammossa jo niin paljon ettei varmaan enaa leoja kiinnosta....... -ja nain kuulemma toimitaan joka viikko! Jepjep. Taytyy sanoa etta erittain mielenkiintoista taa kaikki.

Taalla oon saanu ODOTTAA kaikkea ja kaikkia, minka tiesin jo lahtiessanikin. 5 minuuttia venyy tunniksi, tunti viistuntiseksi ja silleen.... Kaks viikkoa tosin on mennyt nopeesti!

 

Sitte taas JOhannesburgissa, tulin muutaman mutkan kautta, pari yota taalla hostellissa. Mulla on bussiaikataulut ja reitit muuttuneet, joten jouduin tekemaan vahan reittimuutoksia, mut eipa tuo haittaa.

Tanaan oltiin parin aussikaverin kanssa Townshippi-kierroksella Sowetossa. Mustien asuinalueella. Pelottava paikka mut oon hengissa!!